Vuosia sitten lukemassani Mireille Guilianon kirjassa Ranskattaret eivät liho todettiin ranskalaisen ruokakulttuurin olevan sellainen, että ranskalaiset pysyvät hoikkina, vaikka syövätkin herkullista ruokaa. Kirjaa lukiessani pohdin, onko ranskalaisten ruokakulttuuri oikeasti niin erilainen kuin Suomessa. Nyt voin todeta, että kyllä se on.
Täällä tosiaan nautitaan herkullisesta ruoasta. Lähes kaikki ravintolat tarjoavat kolmen ruokalajin menuita (yleensä hinnat lähtevät n. 16 eurosta), joita syödään illalliseksi. Hyvää ruokaa arvostetaan ja hyvään ravintolaan ollaan näköjään valmiita vaikka jonottamaan oven ulkopuolella ennen ravintolan avaamista. Kevyttuotteet eivät kuulu ranskalaiseen ruokakulttuuriin ja esimerkiksi kevytjuustoa olen löytänyt vain isosta supermarketista ja sielläkin suurella juusto-osastolla kevytjuustoa on vain yhtä laatua. Kunnon ruoasta huolimatta kaduilla ei oikeasti näy suuria määriä ylipainoisia ihmisiä (ja tämä havainto perustuu vain ja ainoastaan omaan päivittäiseen observointiini).
Uskon, että yksi ranskalaisten painonhallinnan avaimista ovat pakkaus- ja annoskoot: esimerkiksi juustoraastepussien koot alkavat 35 grammasta, rahkapurkit ovat 100 gramman kokoisia , standardikokoinen margariinipaketti on 250 grammaa, jauhopussit näyttävät poikkeuksetta olevan kilon kokoisia ja limsaa myydään jopa 1,5 desin tölkeissä (Suomessa vastaavien tuotteiden tavalliset pakkauskoot ovat kai noin 150 g, 250 g, 400 g, 2 kg ja 3,3 dl). Lisäksi karkit ovat supermarketeissa lähes poikkeuksetta jossain takanurkassa ja karkkihyllyn koko on varsin vaatimaton suomalaisiin kauppoihin verrattuna: täällä isossa marketissa karkkihylly on suunnilleen saman kokoinen kuin Suomessa pikkuruisessa lähi-Alepassamme.
Lähiruokaa tunnutaan todella arvostettavan ja jopa pienestä lähimarketistamme löytyy luomuhylly. Mielestäni täällä todella laadukkaiden, lisäainehuttua sisältämättömien, elintarvikkeiden valikoima on laaja ja hinnat varsin kohtuullisia. Lisäksi ympäri kaupunkia löytyvät pienet erikoismyymälät (esimerkiksi kala-, liha- ja hedelmäkaupat) kertovat mielestäni myös laadun arvostamisesta.
Aito ja laadukas ruoka, kohtuulliset annoskoot ja ruoasta nauttiminen. Näinkö yksinkertainen on ranskalaisten salaisuus?
En voi silti olla miettimättä, onko ranskalainen ruokakulttuuri muuttumassa. Minun lisäkseni myös muut suomalaiset täällä ovat kiinnittäneet huomiota supermarketeissa siihen, että tuoretuotteiden rinnalla tarjolla on vaikuttava valikoima eineksiä. Lisäksi perinteisten ranskalaisruokaa tarjoavien ravintoloiden rinnalla suurten pikaruokaketjujen kyltit loistavat pitkin kaupunkia. En silti usko, että ranskalainen ruokakulttuuri ikinä katoaa tai että muutos on nopeaa, mutta täälläkin nuori sukupolvi näyttää noudattavan globaaleja trendejä. Harmi.
Matkalla maailmalla 
Aivan varmasti havaintosi pitävät paikkansa. Olen vähän samaa havainnoinut myös täällä Tanskassa erityisesti makeisten ja kevyttuotteiden suhteen. Mutta, kyllähän viime aikoina on alettu kyseenalaistamaan keinomakeutusaineita ja pohdittu niiden yhteyttä ylipainoon yms. On ihan hullua, että ihmiset on jatkuvasti jollain dietillä, mutta ylipainoisten määrä vaan kasvaa…. Mulla on muuten sellainen erikoisdietti, että saan syödä ihan mitä mieli tekee ja en omista vaakaa 😉
Sun dietti kuulostaa mahtavalta! Ja tuo on niin totta: ihmiset ovat ”laiharilla”, kehitellään uusia ultrasuperhyper-kevyttuotteita ja samalla ylipainoisia on vaan enemmän ja enemmän. Täällä Ranskassa on ollut oikeasti mahtavaa huomata käytännössä, että ne teolliset kevytttuotteet eivät taidakaan olla se ratkaisu maailmassa kasvavaan ylipaino-ongelmaan 🙂
Luulisin, että yksi syy lihomattomuuteen (vaikka onhan Ranskassa paino-ongelmaisiakin runsaasti) on liikkuminen: sunnuntailounaankin jälkeen perheet lähtevät tunnin parin kävelylenkille, kiipeävät vaikka kukkulalle maisemia katsomaan ja sulattelevat samalla ateriaa. Suomessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että edes sunnuntai-iltapäivänä ei kylänraitilla näy ketään.
Hyvä pointti!