Lomalla Suomessa

Ekspatriaatti elää kahden maan välissä. Tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa matkalla Ranskaan, matkalla asuinmaahani, matkalla kotiin. Nyt vuoden ulkomailla asumisen jälkeen voin todeta kotini olevan selkeästi muualla kuin Suomessa. Silti vuosikymmenten muistot Suomesta tekevät siitä kotimaani.

Suomeen matkatessani matkalaukkuni täyttivät tuliaiset ranskasta: viiniä, caneléita, pateita… Palatessani Ranskaan matkalaukkuni pursuaa suomalaisista tuotteista: ruisleipää, xylitol-purkkaa, xylitol-tabletteja, tatteja, korvasieniä, karkkia, suomalaisia lehtiä.

Edellisen kerran kävimme Suomessa alkuvuodesta. Tällöin pakkasimme tavaroita ja tyhjensimme asuntomme muuttaessamme pois Suomesta. Oikeastaan siis tämä toukokoinen käyntini Suomessa oli varsinaisesti ensimmäinen lomani Suomessa ekspatriaattina – ensimmänen kerta, kun Suomessa ei ollut omaa asuntoa vastassa.

Pariviikkoinen Helsingissä meni vauhdilla ohi. Monia kavereita en edes ehtinyt kunnolla näkemään ja monta asiaa jäi tekemättä. Lähtö pois kotimaasta on haikeaa, mutta silti nyt on kiva palata kotiin.

La citadelle de Blaye

Huhtikuun alussa teimme päiväretken Blayeen, jossa on sijaitsee Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva linnoitus. Blayeen ajelee Bordeaux’sta puolisen tuntia. Meille linnoituksesta tuli mieleen Suomenlinna :)

Tässä pieni kuvakooste linnoituksesta. (Lisätietoa Blayen linnoituksesta voi lukea paitsi allaolevasta kuvasta, myös netistä.)

Caneléita ja vappumunkkeja

Jos ranskalaisesta keittiöstä pitäisi valita yksi minua erityisesti miellyttävä asia, olisi se ehdottomasti leivonnaiset. Suussasulavien leivoksien ja upeiden kakkujen valikoima on vertaansa vailla.

Bordeaux’n erikoisuus ovat canelét, joita on myynnissä kaikkialla: markkinoilla, keskustan kaduilla kojuissa, erikoismyymälöissä, supermarketeissa. Canelé on yksinkertainen leivonnainen, jonka pinta on karamellisoitunut ja sitkeähkö kun taas sisus on pehmeä ja kostea. Tämä leivonnainen on yksinkertaisuudessaan varsin hyvänmakuinen ja se löytyy usein meidänkin kahvipöydästämme :)

Vapun kunniaksi päädyin kuitenkin suomalaisen vappuperinteen noudattamiseen ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni vappumunkkeja. Hassua, miten ulkomailla asuessa sitä etsii juhlapäiviin liittyviä perinteitä, joita Suomessa asuessa ei tule noudatettua…

On säitä pidellyt

Jutellessani Suomeen päin kysytään minulta lähes aina säätilasta: Onko jo kesä? Sataako? Onko kylmä? Vai kenties kuuma? Vastauksena kaikkiin kysymyksiin voin todeta, että sää on ollut vaihteleva.

Eilen grillaillessamme oli ulkona vielä illallakin yli 20 astetta ja myös täksi päiväksi on luvattu 24 astetta ja aurinkoa. Kesä on täällä pidemmällä kuin Suomessa, sillä pihallamme omenapuu (kuvassa) ja sireenit kukkivat kauniisti huhtikuussa, mutta nyt kukat ovat jo pudonneet.

Vaikka nyt säätila on kesäinen, niin pari viimeistä viikkoa lämpötilat ovat pyörineet 15 asteen pinnassa ja vähän allekin. Sateet ovat olleet päivittäisiä ja lähinnä mieleen on tullut Suomen syksy. Välillä taivas on ollut koko päivän harmaa ja välillä taas rankkasadekuurot ja auringonpaiste ovat vuorotelleet, jolloin tunnin kävelylenkillä sekä sadevaatteille että aurinkolaseille on ollut käyttöä. Ja pääsiäisenähän saimme todistaa myös kovaa raekuuroa.

Viime kesänä Bordeaux’ssa oli kuulemma lähes 40 astetta lämmintä! Jos tänä vuonna on yhtä kuuma, niin tulee varmasti kova ikävä Malesian asuntomme ilmastointia…

Elämää pikkukaupungissa

Saavuimme Bordeaux’iin 13. helmikuuta eli kaksi kuukautta sitten. Tuntuu oudolta ajatella, että olemme olleet täällä vasta noin vähän aikaa. Kaupunki on tullut tutuksi ja elämä asettunut nopeasti raiteilleen. Oikeastaan rutiinitkin ovat jo tulleet osaksi elämää täällä nopeasti.

Ensimmäiset kuukaudet uudessa maassa ovat taas menneet varsin sujuvasti. Isoin ikävä yllätys on ollut varmaan se, että viime perjantain rae- ja vesisateen aikana talomme katto alkoi vuotaa. Vettä mopatessa ja kippoja lattialle asetellessa mieleen tuli Kuala Lumpurin 25. kerroksen asuntomme, jossa olohuoneen (ihan uudesta) ilmastointilaitteesta aina välillä valahti vettä lattialle :)

Ranskalaisen byrokratian kiemuroista voisi luonnollisestikin kirjoittaa kirjan. Posti toi varsinkin ensimmäisinä viikkoina milloin mitäkin lomakkeita täytettäväksi ja allekirjoitettavaksi. Lippu-lappusia onkin tullut täyteltyä enemmän kuin ikinä ennen, mutta ranskankielisiä papereita tulkatessa on tietysti kielitaitokin karttunut ;)

Byrokratian kanssa on saanut muutoinkin mukavasti kulutettua aikaa, sillä esimerkiksi Suomesta tuomamme auton rekisteröinti vaati kolme käyntiä virastotalossa, pari käyntiä pankissa (ensin hankkimassa viraston pyynnöstä shekkivihkoa, mitä sitten ei voinutkaan käyttää, joten toisella kertaa piti hakea autoveron verran käteistä) ja yli puolen päivän odottelun prefektuurissa. Asunnon état des lieux -dokumenttiin kirjattiin asunnosta kaikki mahdollinen ”epätäydellisyys” eli siis esimerkiksi jokaikinen reikä ja naula seinässä. Sanomalehden tilaaminen onnistui yllättävän modernisti netissä, mutta tietenkin nettiin täytetyt tiedot tuli vielä kirjata käsin toiseen dokumenttiin, joka piti palauttaa postissa.

Kuala Lumpurin jälkeen Bordeaux tuntuu pikkukylältä. Kaupunki on viehättävä ja olemme nauttineet siitä, että täällä voi liikkua lähes kaikkialle kävellen tai pyörällä. Kaupungissa autolla tulee lähdettyä lähinnä vain supermarketiin ja muutoin hyppäämme autonrattiin kaupungista poistuessamme. Erityisen paljoa nähtävää tai tekemistä täällä ei ole ja ostosmahdollisuudet ovat rajalliset. Pieni, hiljainen kaupunki, jota ympäröivät upeat viinitila-alueet. Pihallamme linnut livertävät omenapuun (tai jonkun muun sireenien kanssa samaan aikaan kukkivan puun) oksilla, eikä liikenteen melu näin parin kilometrin päässä keskustasta todellakaan häiritse. Kasvimaallani kasvaa kesäkurpitsan, munakoison, paprikan ja kirsikkatomaatin taimet sekä yrttejä. Elämää pikkukaupungissa siis :)

Patonki käteen ja menoksi

Yksi ranskalaisia koskeva stereotypia on patonki kädessä kulkeminen – mieluiten mustaan baskeriin ja musta-valkoraidalliseen paitaan sonnustautuneena. Ja itseasiassa tämä patonki kädessä kuljeskelu on vielä nykypäivänäkin Bordeaux’ssa arkipäivää (lukuunottamatta baskeria ja raitapaitaa).

Boulangerie löytyy kaupunkialueella varmaan jokaisen asuintalon lähistöltä ja tyypillistä on, että leipomosta haetaan tuoretta leipää päivittäin. Meidän lähileipomossa pieni patonki maksaa 0,65 euroa ja paikalliseen tapaan se kulkee kotiin tietenkin kädessä (tai pyörän korissa) :)

Kierrätystä ja jätehuoltoa

Uuteen maahan muuttaessa kiinnittää aluksi huomiota varsin tavallisiin, arkisiin asioihin, joita ei tutussa maassa asuessa tule välttämättä edes mietittyä. Yksi heti ensimmäisinä päivinä vastaantuleva asia arjessa on niinkin kiinnostava juttu kuin jätehuolto.

Malesiassa talomme jätehuolto toimi niin, että jokaisessa kerroksessa oli jätehuone, jossa oli tasan yksi roskis kaikelle jätteelle. Käytännössä talon siivoja vei roskapussin jätehuoneeseen, mikäli pussin jätti käytävään oven ulkopuolelle. Kysyessämme talon management officesta kierrätetäänkö jätteitä vastaus oli tyly tottakai ilman sen perusteellisempaa selitystä.

Lopulta Malesian kierrätysjärjestelmä ei koskaan oikein auennut minulle, mutta saamieni tietojen mukaan se toimi suunnilleen näin: kaikki roskat tungetaan yhteen jäteastiaan ja kaatopaikan työntekijät avaavat pussit ja lajittelevat jätteet (ehkäpä ällöin ammatti ikinä). Mitä lajitelluille jätteille käy tämän jälkeen, on arvoitus minulle. Esimerkiksi kauppakeskuksissa näkyi jonkin verran lajitteluastioita (esimerkiksi omat roskikset muovipulloille) eli jotain viitteitä kierrätyksestä oli nähtävissä, mutta myös roskien polttaminen talon takapihoilla näytti ajavan jätehuollon virkaa.

Täällä Ranskassa jätehuolto toimii niin, että meillä on talossamme kaksi roskista: harmaa sekajäteroskis ja vihreä kierrätysroskis. Vihreään roskikseen laitetaan muovipullot (sekä juomista tulevat pullot että esim. nestemäisistä pesuaineista ja kosmetiikasta jääneet muovipullot), metalli (tölkit, alumiiniastiat ja aerosolipullot), paperi ja pahvi. Kierrätysroskikset ovat kuulemma vasta pari vuotta vanha juttu. Lisäksi ympäri kaupunkia on lasinkeräyspisteitä ja supermarketeissa on yleisesti keräyspisteitä, joihin voi viedä mm. pienet sähkölaitteet, akut ja paristot. Mitään pullojen kierrätysjärjestelmää ei täällä ole, eikä biojätteelle kait ole kierrätysmahdollisuutta – ellei sitten takapihalle laita omaa kompostia.

Oma show täällä saadaan aikaiseksi roskienkeruusta. Käytännössä tämä tarkoittaa takapihallamme säilytettävien jäteastioiden raahaamista talomme läpi: sunnuntai- ja torstai-iltaisin viemme harmaan ja tiistai-iltaisin vihreän roskiksen kadulle odottamaan seuraavana aamuna saapuva jäteautoa. (Roskiksia ei saisi säilyttää kadun varressa, mutta näköjään tätä sääntöä sovelletaan oman viitsimisen mukaan.)

Saatuani siis vähän uutta näkökulmaa ulkomailla asuessani voin todeta, että Suomessa kierrätys on helppoa: pullot viedään kauppaan (eikä niitä edes tule kovin paljoa, sillä kraanavesi on suorastaan herkullista), kerrostalojen roskiksissa on omat keräysastiat paperille, pahville, biojätteelle ja sekajätteelle, ja lasin- , paristojen- ja metallinkeräyspisteelle oli Suomen kotoamme ehkä pari sataa metriä.